Osia vanhasta pitkospuureitistä voi vieläkin paikoitellen nähdä. Alueella olevien niittylatojen seiniin ovat heinäntekijät kaivertaneet puumerkkejään. Telatien alkupäässä oleva kesänavetta on kunnostettu jo aiemmin. Se kertoo omaa tarinaansa Lapin lehmän pienuudesta ja vanhasta kulttuurista, jolloin karja siirrettiin kesäksi kesänavettaan. Osa Telatien tekijäporukkaa kesäkuussa 2000: Esa Koivuniemi, Juha Haapasaari, Jorma ”Kulkuri” Ravelin ja Mika Koivuranta. Kurtakon ja Venejärven välille suoalueen itäosan halki on vuonna 1878 Venäjän keisarillisen senaatin myöntämällä rahoituksella rakennettu 11 km:n pituinen pitkospuureitti eli telatie. Reitistö kunnostettiin 50 vuotta myöhemmin. Näistä kummastakin on osia vieläkin nähtävillä. Reitti on toiminut kylien välisenä kauppa- ja kulkutienä, mutta palveli myös marjastusta ja metsästystä, metsäpalojen sammutusta ja ennenkaikkea kulkureittinä jokivarsien luhtaniityille, mistä on koottu heinää talveksi kylien karjalle. Nämä alueet ovat olleet erittäin vaikeasti kuljettavien matkojen takana, siksipä niillä on säilynyt näihin päiviin saakka eräitä jopa 1800-luvun alkupuolelta peräisin olevia niittykämppiä ja latoja. Nykyisen hankkeen taustaa Kurtakkolaisen Jonne Vanhan aloitteesta vuonna 1996 alueen kylissä virisi ajatus telatien mahdollisesta entisöimisestä. Lapin ympäristökeskuksen toimesta laadittiin vuonna 1997 hankkeelle kustannusarvio, jolle etsittiin eri rahoitusvaihtoehtoja. Telatien entisöimiskustannusten suuruuden ja rahoitusvaihtoehtojen kariuduttua kylät muuttivat esitettyä rakentamissuunnitelmaa siten, että rakennetaan tavanomainen pitkospuureitti, johon kuitenkin liitettiin lisäksi reitti Teurasärvestä Särkilehtoon. Telatiehanke jaettiin kolmeen eri osaan ja kolmelle eri vuodelle. Ensimmäinen vaihe vuonna 2000 koski reittiä Kurtakosta Särkilehtoon, jonka pituus on n. 6 km. Toinen vaihe on vuodelle 2001 ja kolmas Teurajärvestä Särkilehtoon vuodelle 2002. Kurtakosta haettiin 1999 yksityisten maiden osalta maanomistajien luvat rakentamiselle ja yhteishakemuksella Kurtakon, Venejärven ja Teurajärven kanssa valtion maille. Uuden kustannuslaskelman pohjalta Kurtakon kyläyhdistys haki Kolarin kunnalta ns. kylärahaa materiaalin hankkimiseksi ja rakennustöiden aloittamiseksi. Vuoden 1999 lopulla Kolarin kunta myönsi Kurtakon kyläyhdistykselle määrärahan ensimmäisen vaiheen materiaalien hankkimiseksi, johon kylät osallistuivat aiesopimuksessa sitoutumallaan summalla ja lisäksi saatiin rahaa valtiolta. Vuoden 2000 alussa hankkeen emokylät Kurtakko, Venejärvi, Teurajärvi ja tukikylät Ylläsjärvi ja Vaattojärvi ovat yhteistyössä Kolarin työvoimatoimiston, Lapin ympäristökeskuksen, Metsähallituksen, Kolarin kunnan ja Kurtakon yhteistyökumppanin Lapin Yliopiston kanssa saaneet työt aloitetuksi. Materiaali hankittiin paikalliselta sahayrittäjältä ja toimitettiin reitin varteen yhteistyössä talkoilla kylien ihmisten ja Lapin ympäristökeskuksen työntekijöiden kanssa. Kesäkuun 2000 alussa aloitettiin varsinainen rakentaminen. Rakennustöissä on ollut keskimäärin 10 henkilöä ja runkolinjan rakentaminen eteni joutuisasti, jopa suunnitellusta aikataulusta edellä. Telatien ensimmäisen vaiheen avajaiset pidettiin 17.8.2000. Kunniavieraana paikalla ollut Jonne Vanha kuten muutkin yhteistyötahojen kumppanit sekä kyläläiset saivat kasteen kyläpäällikkö Jukka Kauppisen havunoksasta. Avausnauhana toimi Telatien portin poikki pingotettu köysi, jossa oli kutakin yhteistyökumppania kohden solmu, joka luovutettiin kullekin kiitokseksi ja muistutukseksi yhteistyön jatkumisesta. Kurtakon kylä ja yhteistyökumppanit haluavat muistaa erityisen lämpimin kiitoksin professori Eino Lappalaista, joka on saanut mielenkiintoisilla esitelmillään monet ymmärtämään suoalueen monimuotoisuuden ja tukenut Telatiehanketta sen kaikissa vaiheissa.