Historiaa Kurtakko-nimi ilmentää lypsykentän paikkaa, poron maitoa ja siitä tehtyä juustoa. Kurtakon pysyvä asutus alkoi yli 300 vuotta sitten, jonka jälkeen on tapahtunut tasaisin väliajoin kaksisuuntaista muuttoliikettä. Verottaja löysi tiensä Kurtakkoon vuonna 1687. Tuolloin verolle pantiin Kurtakko- ja Vanha-nimiset tilat. Ne olivatkin kylän ainoat rekisteröidyt tilat lähes kahden vuosisadan ajan, sillä seuraavat verotukseen merkityt tilat perustettiin 1840-luvulla. Tuolloin kylässä asui enemmän ihmisiä kuin talojen lukumäärästä saattoi päätellä; sukujen jäsenet, jotka eivät saaneet maata haltuunsa, rakensivat oman mökkinsä sukulaistilalle. Näitä kutsuttiin mäkitupalaisiksi. 1860-luvun nälkävuosina lähes kaikki mäkitupalaiset lähtivät paremman toimeentulon mukana Ruijaan. Sieltä monet jatkoivat myöhemmin matkaansa eri suuntiin. Vuosisadan vaihteessa Kurtakko menetti jälleen asukkaitaan. Monet värväytyivät uudisasukkaiksi Argentiinaan - näin tekivät myös Hermanni ja Tuomas Heikkilä, vieden perheet mukanaan. 1960-luvulla väkeä muutti sekä Ruotsiin että Etelä-Suomeen, mutta näistä lähtijöistä on moni palannut takaisin. Kurtakko sai kansakoulun vuonna 1925 ja seuraavana vuonna perustettiin Teuravuoman Osuuskassa. Se oli täysin itsenäinen kyläkassa, jonka asiakkaat tulivat koko kunnan alueelta. Rahaa lainattiin mm. niitty,- sarka- ja vainiolatojen rakentamiseen, raivauksiin, sarkaojien kaivamiseen sekä auran, niittokoneen tai silppukoneen ostoon. Suurempi hankinta, kuten puimakoneen osto vaati jo osuuskunnan perustamista. Lapinsodan aikana saksalaiset polttivat noin 80 prosenttia Kurtakon kylästä. Koulurakennus säästyi tuholta. Asukkaat olivat evakossa mm. Ruotsissa. Kyläkauppoja Kurtakossa oli jo vuosisadan alkupuolelta saakka. Sodan jälkeen kylässä toimi parhaimmillaan kolme kauppaa ja tietenkin savotan kauppa. Tuon ajan merkittävimmät myynnin muodostivat rehut ja apulanta kylän yli neljänkymmenen karjatilan vuoksi. Myös hevosia oli paljon. Ravirata rakennettiin Kurtakkoon pääosin talkoovoimin vuonna 1966, jolloin pidettiin kaksipäiväiset avajaisravit. Perinne jatkuu yhä; kesän alussa ajettavissa totoraveissa voi aistia todellista kilvanajon henkeä. Oman postitoimiston kylä sai 30-luvulla. Posti lakkautettiin 1991. Linja-autoliikenne Kurtakkoon käynnistyi 1950-luvulla. Sähköt kylä sai 1961. Vesijohtoverkosta rakennettiin 1974, jonka ansiosta talouksiin tulee luonnonpaineella raikas lähdevesi. Kurtakon kylätoimikunta perustettiin 1986 ja toimikunta otti tehtäväkseen katuvalaistuksen hankinnan. Rahaa kerättiin erilaisten talkootöiden ja tupailtojen avulla. Kolarin kunta lupautui rahoittamaan hankkeesta puolet ja valotolpat pystytettiin kylälle 1987 joulukuun aikana ja valot syttyivät helmikuussa 1988. Yhteinen haave oli toteutunut. Tupaillat muodostuivat perinteeksi, vaikka varsinainen tavoite olikin jo saavutettu. Kyläläiset tapaavat yhä edelleen talviaikaan muutaman viikon välein jonkun kyläläisen kodissa kahvistelun merkeissä. Kylätoimikunta on ollut mukana aktiivisesti toteuttamassa latuverkoston rakentamista ja ylläpitoa, sekä kahden laavun rakentamista virkistyskäyttöä varten. Kylätoimikunta, myöhemmin Kurtakon Kyläyhdistys ry, on edesauttanut järven kunnostustöitä ja alueen maisemointia. Joulunaikaan pidetään yhteiset joulujuhlat ja aattona kylänraitti koristellaan yhdessä jäälyhdyin. Kurtakkolaiset elävät tänään maanviljelystä sekä metsätöistä ja yhä enenevässä määrin matkailusta tai siihen sidoksissa olevista elinkeinoista kuten rakentaminen ja ohjelmapalvelut. Kylään on muuttanut viime vuosina uusia perheitä, joista osa paluumuuttajia. Kurtakko tarjoaa asukkailleen laadukkaan asuinympäristön ja puhtaan, vaihtelevan luonnon sekä runsaasti harrastusmahdollisuuksia. Historiikin lähteenä on käytetty Jonne Vanhan tutkielmaa Kurtakon historiasta